sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Valmista lopultakin / Finally FO

Olen vihdoinkin saanut valmiiksi kaksi koneneulottua neuletta. Esittelen ensimmäisenä nenäliinahelmaisen puseron.



Malli/Pattern: Sileäneuleinen raidallinen pusero Moda 5/2011
Lanka/Yarn: Pirtin kehräämö karstalanka 140 TEX x 2  420 g
Koneneulottu / knitted by machine
Tunnelma/Mood: Tulipahan tehtyä/mixed feelings




En tiedä, mitä mieltä olen tästä neuleesta. Ehkä se valmistui liian myöhään. Tammikuun paukkupakkasilla olisin varmasti iloinnut tästä neuleesta enemmän kuin nyt.




Alkuperäinen neule löytyy viimesyksyisestä Moda -lehdestä. Se on neulottu Noron sukkalangasta. Pirtin kehräämön lanka on paksumpaa, vaikka tiheys täsmäsikin hyvin koneneulottuna ohjeen tiheyden kanssa. Itseasiassa se oli hivenen liian paksua koneneulontaan, ja neulominen olikin aikamoista vääntöä, mutta kiitettävän nopeaa.  Neuleen kokoaminen ja viimeistely olikin sitten ihan oma lukunsa. Neulekoneesta irrottamisen jälkeen osat muistuttivat enemmän peltiä kuin neuletta.




Mutta sellaiselta koneneulotut neuleen osat usein tuntuvat ennenkuin kaikki jännitteet on poistettu neuloksesta. Yleensä siihen tarvitaan neuleen perusteellinen kastelu ja tasokuivatus muotoiltuna. Minä nyrkkipyykkäsin, venytin ja ripustin vettävaluvana hengarille kuivumaan.




Shokkihoidon jälkeen neule olikin jo ihan toista maata, pehmeä ja säyseä.


No, lähteekö se mummo sieltä hangesta?

This asymmetric sweater was quite easy and quick to knit with machine, but finishing was painful and slow. The yarn was a little bit too chunky to machine knitting. I washed the sweater and stretched it heavily and it softened well.

I’m not sure whether I like it or not.



2 kommenttia:

  1. Ihana! Nyt melkein kaduttaa että myin oman neulekoneeni pois...

    VastaaPoista
  2. Kiitos Salla! Neulekoneessa on kyllä puolensa, mutta sillä neulominen vaatii rutkasti kärsivällisyyttä ja harjaantumista. Mikään ei ota (ainakaan minua) pattiin niin paljon, kun pienestä virheliikkeestä johtuva neuleen putoaminen koneesta juuri viimeisillä riveillä. Silloin kyllä tekee mieli huutaa itse pahuutta apuun. Pienten lasten äitinä toki pyrin puremaan poskea ja nielemään kaikki rumat sanat ;)

    VastaaPoista